Kolmentoista vuoden korvatulehdus

Olen sitten vissiin virallisesti taantunut 3-vuotiaan tasolle, kun korvatulehdus ei meinaa hellittää ei sitten millään. 1 lääkekuuri on jo syöty, vaan eipä näy merkkejä tulehduksen häipymisestä. Tänään uudestaan lääkärille sitten, kaippa sieltä toinen kuuri napsahtaa...how great.

Masentaa ja vituttaa tämä ikuinen kipeänä oleminen. Tahdon elämäni takas! Tahdon aerobicciin! (SATSin maksut raksuttaa tililtä iloisesti...) Tahdon jaksaa innostua asioista! Tahdon voida keskittyä muuhunkin kuin puuroiseen päähäni! Argh!

Tänä viikonloppuna kuitenkin aion mennä töihin vaikka pää kainalossa, rahatilanne on niin nolla että kohta eletään makaronilla ja ketsupilla. Ja lauantaina on metropojan tuparit, ja sitten pitäisi mennä Hottiin reiveihin. (Reiv-kiertue tulee Ouluun huippu-DJ:t mukanaan, yay :)) Aion jaksaa sinnekin, edelleen vaikka pää kainalossa.

Hirveä noidankehä tämmöinen tauti, kokoajan tekee vaan mieli syödä mieltään parantaakseen suklaata ja kaikkee muuta hyvää, mutta sitten jos syö, niin tulee vaan entistä pahempi mieli kun tietää että vyötäröllehän ne kaikki kertyy nyt kun ei pääse aerobicciin niitä kuluttamaan, ja sitten taas tekee mieli syödä kun on niin paha mieli...

Jospa se lekuri osaisi tällä kertaa antaa toimivia lääkkeitä? Luotan yhä lääketieteeseen...