Elämää, ei sen vähempää

Onpas taas mennyt aikaa etten ole saanut blogattua mitään. Ei sillä että jotain erikoista olisi tapahtunut, elämääni olen eleskellyt. Nykyään suurin osa ajasta (siis vapaa-ajasta) menee Amarillossa kanniskellessa ruokaa ihmisten pöytiin, mikä onkin ollut vallan mukavaa hommaa. Terveenäkin olen ihme kyllä ollut, vaikka nyt onkin flunssa tulossa sitten taas, blaah..jospa olisi edes joku mieto pöpö.

Eipä mulla edelleenkään mitään mussutettavaa taida nyt olla.. Vähän pitää valittaa työvuoroista kumminkin: olivat laittaneet juuri niitä vuoroja ensi listaan mitä en voi tehdä kun on näytelmäharkkoja ja sitten esitys. Nyt pitää sitten pitkin kyliä alkaa extroille soittelemaan ja tarjoomaan kolmee vuoroo...blaah. Jospa ne saisi pois, vähän olisi pakko...

Nojoo, parantelemaan, ja illalla vielä töihin. Jaksaisikohan jo tänään kantaa vasurilla kahta kunnon lautasta? Nähtäväksi jää...

Ps. On ihana kun tulee joulu! Me so happy! :)

Hommaa pukkaa

Meleko hektistä onpi elämä kyllä tällä hetkellä, ei voi muuta sanoa. Eilen oli Amarillon koulutuspäivä, oli tosi kivaa kyllä saada kaikkia vinkkejä ja sellasta, mutta en silti kyllä oikeen tunnu että se porukka lämpenis meikäläistä kohtaan mitenkään erityisesti...saa nyt nähdä, onko kohtelu erilaista seuraavassa työvuorossa. Jospa sitä pikkuhiljaa alkais jotain osaamaanki niin ei olisi niin säälittävä olo siellä ;). Hulluna kumminkin tekee mieli mennä jo seukkivuoroon, tuntuu kyllä että tuo on aikalailla sellasta hommaa mitä haluaakin nyt tehdä. Että hyvästi hese...

Samaan aikaan tuntuu vähemmän ja vähemmän hauskalta tuo auskultointihomma. Mitä ihmettä minä oikeesti siellä teen? No, jospa se motivaatio tästä nousisi,tuntuu vaan että nyt haluais olla kokoajan Amarillossa eikä missään stupid kersojen keskellä.

Ja ryyppääminenkin taas on vähän ryöstäytyny käsistä, kerran viikossa vähintään on tullu juhlittua nykyään, Tontsan synttärit olis lauantaina mutta ei huvittais juoda sielläkään yhtään...vois ehkä käyä viinipullon ostaan, ja tuon jälkeen sitten kuivaa kautta ainaki Verban pikkujouluihin asti eli huimat kolme viikkoa, woohoo... But hey, it's a start!

Kasvispsykan tenttiäkin lykättiin viikolla, joten nyt on kumminkin vähän aikaa enemmän käsissä muiden hommien hoitoon. Oh well.

Nyt syömään.