Uusi vuosi ja ihan vähän lupauksia, sekä onnimeemi 1

Nyt se sitten on 2009. Ihan muutamia uuden vuoden lupauksia ajattelin tekemän, tässä yksikseni ja hiljaa koko internetin ihmeteltäväksi:

-bloggaan useammin. Voisi tähän alkuun vaikka yrittää ottaa spurtin ja kirjailla joka päivä jotain tai vähintään joka toinen. Liian usein tulee vaan mietittyä eikä kirjuutettua, eikä kaikkea tännekään viitsi toki laittaa.

-urkkaan useammin. Siis jumppaa ja salia. Vähintään kahdesti viikossa. I solemnly swear that I will try.

-yritän ottaa vähän chillimmin. Suuri osa töissä käyvistä ihmisistä inisee, kun ei ole vapaa-aikaa ja pitää istua toimistossa 8-16. Mie olen oman työaikani herra, ja mitä siitä vaikkei rahaa kuormakaupalla tulekaan, kunhan hengissä pysyy. Koitan siis olla ahdistumatta asioista, joista ei oikeastaan tarvitsisi ollenkaan ahdistua.

Siinäpä kai ne. Voisin lisäksi ottaa uudelta uljaan elämänsä sankarilta "8 asiaa jotka tekevät minut onnelliseksi" -meemin, eli rustaan joka päivä tänne jonkun kivan ja kutkuttavan asian, joka sinä päivänä on tuonut onnen pilkahduksen elämään.

Tämän päivän onniosio siis: Arttuparttuponikoni. Kävin pyörähtämässä entisen vuokrahepsukan selässä ja voi kun olikin mukavata! Alkusählinkien ja kiirehtimisen jälkeen oli paljon suorempi kuin viimeksi sen kanssa hommaillessani ja mikä parempaa, oikeasti venytti itseään pyöreäksi eteen alas eikä jäänyt päkittämään ja kerimään itseään läheskään niin paljon kuin ennen. Rokrok siis. En kuitenkaan aio palata Arpan tiimiin, vaan pysyttelen Pimu-tammassa jonka kanssa olen nyt tässä kesän lopusta asti tutustellut. Suokkityttö mikä suokkityttö.

Jep, enough of the horse talk, I hear you say. Loppukaneetiksi vaikka vielä ihastelua kynttilöiden koristelemasta olkkarista *hyrinää*.