Qstockin ylistystä ja kurkkukipua

Olihan hienot festarit kyllä taas, Oulun oma Qstock. Ehdoton kohokohta oli tietenkin Stam1nan keikka, jonne meninkin jonottamaan jo 45 min. ennen keikan alkua, ja kyllä kannatti, pääsin ihan eturivin tuntumaan, kakkosriviin. Kuulemma ei ollut päässyt sisälle paviljonkiin missä keikka pidettiin enää 15 min. ennen keikan alkua...että hyvä että tuli mentyä aikasin! Vähän meinasi ahdistaa yksi känniääliö joka roikku ja puski kokoajan kolmosrivistä päälle, mutta hengissä selvittiin...

Sain sen Stamppa-paidankin valmiiksi sopivasti, ei siitä etuosan painatuksesta tullut kovin hyvä kun niillä ei tosiaan ollut oransseja irtokirjaimia, ja fonttiki oli sellanen ihme länkkärisysteemi, mutta lukipahan kuitenkin punasella Kadonneet kolme sanaa, ja selässä tuskalla ja vaivalla ommellut Vihaan sinua ihminen. Ja kannatti tehhä paita: vähänkö meinasin pyörtyä kun ehkä maailman ihanin rokkarimies (no joo, teini-ihastusta taas... ;)) Pexi eli Stampan kitaristi tuli jututtaan mua siitä paidasta, kyseli että mistä oon saanu ja kehu että hieno on, voisi ripata paita-mallistoon...Miehän olin tietenkin ihan samaa mieltä, mikäs sen hienompaa olisi. Mutta meinasi kyllä mennä jalat alta, huhhuh..Vielä ilman paitaa oli siinä metrin päässä...argh. No, tähtihetkiä pitää elämässä olla.

Ja nyt niistä tähtihetkistä sitten maksetaan: flunssa on tulollaan, kurkku on kipiä. Ja töihin pitäs mennä. Hirviä c-vitamiinin napsiminen on käynnissä, ja pitää käydä ostaan lisää Finrexiniä apteekista... Tänään ois iltavuoro, huomenna päivä, ja perjantaina vielä yö...gaah. Ja sitten sunnuntaina pitäs jaksaa lähtä Pihkalaan. Jospa tästä siihen mennessä selviäisi, siellä en kyllä aio sairastaa... Ja sen jälkeen heti alkaa ne Oulun kaupungin hommat. Että ei ois paljon aikaa sairastella, jospa tämä tällä ankaralla douppauksella menisi ohitse nopiaa...