Vapaus ja nostalgian siivet

Nyt se on koittanut, vapaus! Kesälaidunta silminkantamattomiin, taka-aitana vain elokuu. Eli ainakin kaksi kuukautta ihan ei-mitään, jos ei satunnaisia töitä lasketa. Jippii!

Tätä olenkin juhlistanut nukkumalla tänään puoli yhteen, lukemalla kirjan, ja olemalla tekemättä täysin mitään hyödyllistä, kuten siivoamasta makuuhuonetta, joka olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten. Ja sitten aloin opetella Piano-leffan sitä iki-ihanaa tunnaria soittamaan pianolla, ja muistelin että olin joskus jollekin kasetille nauhottanut sen tunnarin. No, tunnaria ei löytynyt, mutta muuta ihanuutta senkin edestä. Hymy korvasta korvaan istuin sängyllä ja kuuntelin mm. kasettien kätköstä löytyneitä Symphony X:n biisejä Candlelight Fantasia ja Out of my Ashes, jotka ovat bändin 1997-julkaistulta levyltä The Divine Wings of Tragedy. Ihan mahtavaa musiikkia vieläkin, voi että kun melkeen itku pääsi kun nuo löytyi. Tästä se kesä alkaa, lapseksi palaamisesta!

Ja tänään on sitten illalla ratsastustuntikin, vähän jänskättää. Olen nyt monta päivää vaan päässäni kihissyt tuota ratsastusdilemmaani (Kotikolossani lisää jos ketään kiinnostaa)
ja lueskellut Teresa Sandinin loistavia sivuja tästä ratsastuksen ikuisesta problematiikasta. Huoh. Kunpa osaisi niin olisi helpompaa. Kunpa olisi oma hevonen ja oma, ymmärtävä valmentaja jolle saisi tilittää tuskaansa. Kunpa ja Jospa. Niinniin. Tänään taas säätämään sitten omalla tyylillä ja ilman järjen hiventä. Sitä kai tämä on ikuisesti tuomittu olemaan.