Kurkkukipu ja sateen määrä

Nyt on sitten matkat matkattu. Ja matkamuistojen lisäksi mukaan tarttui ihanan flunssanpoikanen. Voi jumanklavita jos taas sairastun niin ei kyllä tämän maailman mahdeille kunniankukko laula. On se vaan kumma että yhtä tyttölasta pitää näin nyt paiskoa pää edellä kallioon oikein urakalla. Eikö se saakelin kolmen kuukauden flunssa joka päättyi kuukausi sitten voinut riittää tälle keväälle? Täällä sitä sitten taas nökötetään teemukin, finrexinin, posivilin ja muun mukavuuden kera. Voi tätä riemun ja juhlan määrää.

Ja ulkona sataa. Tottakai ja toivottomasti. Tai jos ei sada niin on vaan märkää, kosteaa, inhottavaa. Murina ja valitus. Mielialaa kohottaakseni kävin ostamassa sentään ainekset namiin kirholoheen (kirjolohifilettä, smetanaa, aurajuustoa ja persiljaa uunissa paistettuna. Yam-ee-yam), sekä pottumuusiin. Ja onhan mulla toki vielä Metropojan Angel Sanctuaryjä (mangaa) lukematta vähän, ja Dan Simmonsin Hyperionkin kesken. Jatkanpas siis siitä, ja lopetan valittamisen tältä erää.

Kiitos ja kuitti.