Mitäs vappuna?

No eipä juuri mitään. Siis itse aattona. Töitä töitä koko yön. All work and no play makes Lilje a very dull girl. Mutta tulipahan rahaa. Ja olihan ihan saatanasti porukkaa, koko yö samanlaista kun yleensä viikonloppuna viimenen puolen tunnin loppurysis. Ugh. Ja sali oli kyllä sen näkönenkin, sääliks kävi Niinaa jonka piti jäädä siivoomaan siivoojan avuksi kaheksaan asti kun muut häippäs kotia. Mutta edelleen, tulipahan rahaa.

Vapun saldo jäi silti kyllä ihan plussan puolelle. Siis niinkun tunnelmallinen saldo. Parasta oli Kotikaupungin lyhyt ihanan Kaisulin kanssa josta tykkään joka päivä enemmän (ne on mun tyttöjä, Kaisa ja Janskuli :)). Ja lauantainakin oli ihan kivaa Kaisan luona aaton bileissä, joskin vaati suurensuurta itsekuria ja valtavasti vettä ja mehua että pysty olemaan juomatta siellä muitten nappaillessa siideriä. Mutta oli silti kivaa, sai jutskattua ihmisten kanssa niitä "kännikeskusteluja" vaikka oli itte selvin päin, which was quite weird but nice. Ja vappupäivän iltana oltiin vielä mun tyttöjen kanssa Kaisan kämpillä, pelattiin erittäin outoa peliä nimeltä Giljotiini (j0ka 0li saksaksi...), Triviaalia, ja katottiin Notting Hill ja saatiin siirappi-yliannostus. Voi että mie tykkään niistä tytöistä ihan hullun lailla, tulee tosi kiva kesä kyllä :) Ja syksy, kun Janskuli muuttaa vielä Kaisan kämppikseksi, voi sitä biletyksen määrää. Aika ihkua vaikka itse sanonkin, yip :)

Tänäänpä sitten maksoinkin viikonlopun univelkoja nukkumalla puol kolmeen. Olihan se ratkaisu sekin. Ja huomenna ois taas bändireenit, uih, jänskättää. Pitää reenata hullun lailla ennenkun menee sinne. Mikähän siinäkin on, että tuo laulaminen on niin ylitsepääsemättömän soft spot mulle. Jotenkin tuntuu, että ihan mikä tahansa loukkaus kalpenis sen rinnalla, että joku sanois että ethän sä osaa laulaa. Which is quite true in fact, paitsi että osaanhan minä, ääni vaan on tavallinen kuorolaulajan ääni which infuriates me, koska olis niiiiin kiva olla hyvä sellasessa mistä oikeesti tykkää niin älyttömästi. Sääli vaan, että sitä ei uskalla tehdä kun niin harvoin. Nyt nielen taas ahdistukseni ja menen vetelemään Dream Theateria huomenna.

Mutta sitä ennen, nukkumaan. Ja huomenna aion mennä lattaribicciin ihan kaiken uhallakin. Saakeli on tämän taudin toipumista jo sen verran ootettu että huomenna yritän taas. Jospa se onnistuisi tällä kertaa, eikä iskisi takasin. Sunnuntaina kumminkin pitäisi kumminkin jo lähtä reissun päälle...