Eipä oikeestaan mitään

Paitsi että tauti on tulossa, I can tell. Ärsytys. C-vitamiinia. Se siitä.

Ja että meinasi pukata pikku probleemaa kesä-Pihkalan kanssa. Se Oulu 400-v juttu jossa oon töissä, oli ennen ollu sitä mieltä, että ekalta koulutusviikolta voisi olla pois ja työstää ne hommat itsenäisesti. No, nyt kun aloin kysellä asiasta, selvisikin että pitäisi olla oikia työpaikka ja todistukset ja kaikki että se homma onnistuisi. Paniikkihan se meinasi iskeä, kun olin jo Pihkalan ennakkomaksut ja kaikki maksanu. Lähetin sitten mailia niille tyypeille ja selitin asian laidan. Ja ne ei vastannu, joten lähetin uuden viestin. Sitten onneksi tuli vastaus (vähän kyrpiintyneen olonen tosin, mutta mitäs siitä...ymmärrän kyllä) että kaipa se sitten onnistuu. Yip yip taas on aihetta iloon :)

Muuten ei juuri kyllä olekaan: tämän viikon oon onnistuneesti lusmuillu kouluhommista sillä seurauksella että ens viikolla pitäis tehä aika iso portfolio ja kirjottaa 2 esseetä, joista toinen onneks on lyhyt. Mutta silti, jotenkin sitä on jo mieleltään kesälomalla eikä saa millään alotettua hommia. Ja siihen TOLlin pääsykokeeseenkin pitäs lukea. Ja kämppä siivota, täällä on ihan hirviä siivo. On kyllä huono omatunto, kun Kultsin kans sovittiin, et viikonloppuna siivotaan, mut sit tuliki lauantaille bileet ja sunnuntaille ratsastus ja näytelmäharkat (kyllä, mie olen sellasessa kivassa englanninkielisessä näytelmässä, ihan vaan pikkurooli mutta kuitenkin :)). Että piti sitten tänään siivota vessa vaikka ois pitäny tehä kouluhommia, ja huomennakin pitäisi jotain ehtiä siivoilemaan... Ahdistus. No, pitää yrittää. Ja ehtiihän sitä lauantaina ehkä ennen biletystä (vaikka se alkaakin jo kahelta..), vaikka pitäs tehä niitä kouluhommia. No, ens viikolla sitten tehdään vissiin yötäpäivää...Onko uutta.