Ratsastusmussutusta

Nyt jos ei hevosteluhommat kiinnosta niin voipi lopettaa lukemisen tähän.

Täytyy vähän mussuttaa taas ratsastuksen vaikeudesta. Voi herraisä että se onkin vaikiAA! Viime viikolla olin Pihkalassa leirillä jolla on niin perinteinen opettaja kun voipi olla, ja tänään sitten Koivikolla tunnilla. Mintti onpi meidän opettaja, ja silläkin kyllä tyyli on jatkuvassa muutoksessa. Nyt seurataa ilmeisesti vähän kenraali Carden suuntaa, ja kysymyksiä taas kyllä riittäisi niin paljon kuin vain ehtisi kysymään... Ensinnäkin what's up with the suoristautuminen? Ok, ymmärrän että ryhdissä pitää olla että heppa on ryhdissä, mutta kun ei saisi ollenkaan pidättää muuten kuin istunnalla, suoristautumalla väliltä napa-rintakehä, ja ilmeisesti pitäisi samalla vetää vähän niinkun "häntää koipien väliin". Ja tämä tehdä uloshengityksen aikana. Nyt kuitenkin näyttäisi olevan ongelmana se, että ok, hevonen hidastaa askellajiaan tämän homman aikana, mutta ei kuitenkaan ainakaan helposti siirry hitaampaan askellajiin. Pitäisikö sitten maailman tappiin asti jäädä suoristautumaan sinne satulaan, vai eikö sillä ohjalla saa yhtään ottaa? Miten se heppa voi ymmärtää siirtyä hitaampaan askellajiin jos käden pitää myödätä liikettä koko ajan? Menee vähän yli hilseen... No, jospa se tästä.

Toinen juttu on sitten ympyrällä pyörimisen jalo taito. Kysyinkin Mintiltä, että mitä pitää tehdä jos heppa punkee lapa edellä ympyrää menemään ja kaatuu sisälle, silloin pitäisi taas ojentautua (tai suoristautua, whatever), ja sitten epäsuoralla sisäohjalla ohjata etupäätä ulommas. Ok, nyt siis saa taas käyttää epäsuoraa ohjaa, hetken aikaa sitten vielä piti sisäpohkeella epätoivosesti yrittää pukkia hevosta pois sieltä lapa edellä kaatumisesta... Fine, epäsuora ohjahan kelpaa mulle loistavasti. Toinen kysymys ympyrään liittyen, jota en ehtinyt kysyä vielä, että mitäs sitten jos heppa puskee ns. ulkopohjetta vasten ja yrittää suurentaa ympyrää? Saakos sitten käyttää epäsuoraa ulko-ohjaa, vai mikäs kikkakolmonen sitten otetaan käyttöön?

Sitten vielä laukasta: Mintin mielestä nykyään laukassa pitäisi tehdä käsillä pientä ympyrää laukantahtiin, joka menisi niinkun alhaalta ylös-taakse-takaisin alas. Eli niinkun liikkeen suuntaa vastaanko? Eihän siinä ole mitään järkeä, Craig Stevenssinkin opeissa on tehty aina puolipidäte noin liikkeen suuntaa vastaan, ja sillä on nostava, hidastava ja lopulta peruuttava vaikutus. Liikkeen suuntaan mennessähän pitäisi käden tehdä sitä ympyrää laukassa liikkeen suuntaan, eikös se olisi vain loogista? Stevenssillähän myös esim. raviin siirtyminen tehdään ensin kooten puolipidätteillä (taaksepäin pyöriviä ympyröitä), ja sitten "antamalla", eli pyöräyttämällä ympyrää vähän eteenpäin, jolloin heppa lähtisi raviin. Ja laukkaan sama juttu, sisäkädellä ensin taakseympyrää ja sitten eteen, jolloin nousee myötälaukka. Ok, laukkajuttua ei moni hevonen ällää jos sitä ei ole sillä tehty (vaikka Tapsa älläsikin silloin muutama vuosi sitten kurssilla, se oli meleko maagista), mutta ravijutun useimmat hoksaa helposti. Pitääkin yrittää muistaa kysyä ensi tunnilla tästä käsiympyröiden suunnasta.

Noniin, taas ollaan tilanteessa että on enemmän taitoa kuin kysymyksiä, mutta yhteen kysymykseen sain melekos briljantin vastauksen: päivittelin Mintille, miten on vaikeaa olla klassisen ja perinteisen tyylin välimaastossa, kun ei oikeen kumpaakaan tyyliä osaa. Mintti totesi, että perinteinenhän on niinkun klassiseen lisättäisiin raajojen liikkeet, ja vastaavasti klassisessa tapahtuu lähes samat asiat, mutta ilman raajojen paineita ja eri tehtäviä (paitsi onhan tietysti siinäkin tehtäviä, mutta ei niin että jollain voltillakin pitäisi joka käden ja jalan tehdä eri asiaa eri kohdassa). Eli klassisessa tyylissä pohkeetkin on tavallaan siellä istunnassa ja keskipisteessä. Melko cool ajatus :)

Jäänpäs näitä siis taas märehtimään...ensi viikkoon.