KiireTuskaAagh

On se karmeaa tämä elämä kun pitää muka juosta kokoajan hulluna johonkin suuntaan ja siltikään ei mitään ehdi. Vissiin pitäis jättää iltaiset telkkarinkatselu ja Simssinpeluu -parituntiset välistä, mutta ei sitä kokoajan raataakaan jaksa. Taino, aika vähänhän minä raadan siihen nähden mitä pitäis....omatunto pistelee kokoajan tikulla persuuksiin. Mutta ehkä sitten huomenna...tai ylihuomenna.

Olihan muuten mahtava excu viikonloppuna. Aivan tuhottoman päissähän sitä tuli oltua, mutta hällä väliä, niin oli muutkin. Pöydällä tanssimista esiintyi, Mikko löi silmänsä veteen (!), hyvin epäilyttävän näköistä omppupeliä pelattiin, ja juomapelejä tietysti. Ja siinä sivussa tuntuu, että romutin Matin elämän kun menin sille puhumaan kaikkea höpöjä...tuntui niin kuningasidealta at the time. Voi minua...jospa se toipuisi :( Kristiina puhui myös moneen otteeseen lauantaina (lähes kokoajan se strekoista soi) ja sunnuntaihan Kristiina-konseptista jaksettiinkin repiä varsin paljon hupia (Kaapataan Hailuodon lautta ja seilataan New Yorkkiin -- "Verban naarmutti jalustaa" , "Verba rinnastettavissa Al-Qaedaan" -Kristiina pakotti! Kaikissa meissä asuu pieni Kristiina (silkkuhuivit kaulassa)). Myöskin söimme hikikikkeleitä (karmea nimitys juustosnackseille, mutta siltähän ne näyttää ja tuntuu), ja heilutimme nakkeja urakalla sunnuntaina. Älkää kysykö... ;)

Täällä on ihan helvettiä tämä bussipalvelu nykyään. Tänään yritin pois Linnanmaalta, niin ensinksikin ysitoistanen oli 10 minuuttia myöhässä. Sitten menin heiluttelemaan pysäkin reunalle että pääsisin vihdoin kotia niin eikö mitä, ajeli paskainen kylmänviileästi suorilla ohi!! Vittu että avauduin siellä yksinäni pimeydessä. Onneksi tuli nelonen aika heti perään, mutta teki kyllä mieli pistää jo Koskilinjoille palautetta että on se nyt saatana tämä homma...ja sitten piti vielä vintata pyörällä keskustasta kotiin kun ysitoistanen ois menny paljo lähemmäks. Onneksi menin sentään aamulla pyörällä keskustaan niin ei tarttenu kävellä nyt illalla. Ja onneksi oli Rammsteinin Reise, Reise seurana...on muuten mahtava levy.

Vielä puoli viikkoa VP:n paluuseen...yksinäistä ja hiljaista on kotona. Pitäs saaha kultsi lohduttamaan kun on ahdistus nuitten kouluhommien kanssa. Onneksi Äiti valoi uskoa, että ei tartte tehä enempää kuin mitä jaksaa. Senpä teenkin siis..ja huomasin kalenteria selatessani että siihen typerään seminaarityön esitykseenkin on vielä monta viikkoa :)

Mutta silti ahdistaa. Onneksi viikonloppuna on Sigman vuosijuhlat, pääsee Janskun kanssa bilestämään...yay :)