Tupareista

Niin, ja olihan meillä toki ne kerppiporukan tuparitkin viime viikonloppuna. Kivaa oli, Jyri ja Santtukin kävi. Ja Mikko, jonka kanssa tulee taas nykyään toimeen...

Mutta eihän nyt mikään voinut täydellistä olla. Poijaat kuuntelivat netistä näiden bändin matskua...siis Meidän bändin. Eihän se mulle koskaan niin iso unelma ollut kun näille muille, mutta silti sitä jäi ikävä. Ja säälittävyyden huipuksi piti ryntäillä vessaan itkeskelemään kun kuului yksi meidän vanha vanha biisi, ja sitten siellä jossain biisissä lauloi Inka. Vittu että otti päästä. Meidän bändissä! Minunhan siellä piti laulaa!! Eikä minkään vitun Inkan. Aagh, saan oikeasti vieläkin näppylöitä kun ajattelen asiaa. Nojoo, menetetty mikä menetetty, bändi siis, mutta tämä oli kyllä viimeinen pisara. Ja kukaan ei tietenkään tuntunut tajuavan miksi mulle tuli siitä niin vitun paha olo. Eipä sillä, ei ne varmaan huomanneet kyllä edes pahaa oloa..miehiä mitä miehiä. Että sellaiset tuparit sitten. Olinpahan jo luullut olleeni yli kaikesta Mikkoon liittyvästä, mutta Inkan laulaminen Meidän bändissä veti taas kuitenkin kupin nurin. Oh well...aika parantaa.