Väsymystä ja kasveja

Eilen väänsin sitten ruotsin käännöstä jostain hiton terveydenhuollosta ja Euroopan terveyskortista johonkin kolmeen asti yöllä. Samalla kyttäsin puutarha.nettiä jossa jotkut kasvigurut jakelivat mulle ohjeita miten pitää meidän Raukka eli traakkipuu hengissä. Jospa se pysyisi nyt...
Niin, meillehän on tosiaan tullut noita adoptiolapsia. Olohuoneessa on se juuri mainittu traakki (mikä hiton reunustraakkipuu se nyt olikaan), limoviikuna, pari kummallisen näköistä kasvia ja pari palmua, joista en tiedä mitä palmuja ovat. Keittiössä asustaa kummallinen pitkälehtinen puska jonka ristimme Kökkyläksi, ja makkarissa sitten joku ohutvartinen kasvi jossa on soikeat, nahkeat ja paksuhkot lehdet. Siis kasveja, minulla joka on saanut ennen kuolleenkin kasvin kuolemaan entisestään. Kauhunsekaisella innostuksella odotankin, mitä kauheaa onnistun näille kasveille tekemään... Pitää toivoa parasta ja pelätä pahinta. Niinkuin aina.

Ihan hirveä kiire painaa sitten vielä lisäksi päälle, pitäisi vääntää prosemmaa, tieteellisen viestinnän semmaa, teknisen viestinnän töitä, käännöksiä, Verban ja Oharin hommia....ja lisäksi käydä talleilla ja aerobicissa. Plus sitten käyttää kaikki liikenevä vapaa-aika telkkarin katseluun. On se kyllä aika säälittävää kun pitää nauhotella ohjelmia joita ei ehdi muuten katsoa, ja sitten katsoa ne yhteen putkeen vaikka ei silloinkaan ole yhtään enempää aikaa. Tällä hetkellä olen koukussa Emmerdalen ja Salkkareiden lisäksi Käenpesään, Popstarssiin ja Mullan Alla-sarjaan. Ja tietty Sinkkuelämään. Huoh. Onneksi Unelmakämppä osoittautuikin paskaksi, niin on yksi kirous vähemmän elämässä. Ja onneksi sentään poppistara ja Mullan alla tulee sunnuntaisin, jolloin yleensä jopa on aikaa ne katsoa.

Ja vielä syysväsymys päälle. Kohta kutsuu jo hoitolaitos, luulen ma...