Vielä vähän kirjoitusta

...kun ei ole muutakaan tekemistä.

Vieläkin itkettää, by the way, mutta katsotaan nyt mitä tästä postista tulee. Ei ole oikeasti muutakaan tekemistä, nyhjötän sitten vain yksinään sohvannurkassa nyyhkien ja puristaen nallea kainaloon jos en kirjota tänne. Onpas kadehdittavan mukava elämä taas tällä.

Jotain hyvääkin on kuitenkin sentään tapahtunut, nimittäin otin ensimmäisen askeleen viime viikon Caio-illassa minun ja sen yhden (ennen) tärkeän ihmisen välien korjaamiseen. Ja ihan kohtalaisestihan ne pari iltaa tuossa fuksien kanssa menikin, ei ollut enää sellainen olo niinkuin haluaisi vaan huutaa sille, kesä oli onneksi vähän tasannut tunteita. Nyt on sellainen fiilis, että sitä ihmistä on ihan oikeasti ja kaiken tämän jälkeenkin ikävä, ja että haluaisin sen taas osaksi mun elämää. Saa nyt nähdä mitä tästä seuraa jos sitten mitään, mutta eipähän tartte ainakaan bileissä muittan ihastukseksi ottaa enää yhteen tai kyräillä toisiamme vastakkaisista nurkista. En tiedä, suuri osa tästä angistsa ja patoutuneista tunteista on varmaan ollu ihan vaan minun päässä, en oikeastaan edes halua kysyä siltä mitä sen päässä on liikkunut.Ehkä sitten joskus taas jos ollaan paremmissa väleissä...vaikka enpä oikeastaan edes kyllä tiedä meidän välien tämän hetkistä tilannetta. Täytyy nyt kumminkin yrittää takoa kun rauta tuntuu olevan ainakin vähän lämpöistä jos ei kuumaa.