Ja taas.

Ahdistaa. Mikähän mussa on vikana, että en osaa ottaa asioita rennosti, niinkuin ne tulevat, vaan aina jaksan huolehtia ja murehtia tulevaisuudessa. Nytkin on sata ja yksi asiaa mielessä painamassa, kuten:

Löytyykö ainejärjestön kirjkanpitovihko? Olenko minä voinut sen hukata? Muistanhan varmasti nähneeni sen vielä pikkujoulujen jälkeen?

Osaankohan tehdä ainejärjestön veroilmoituksen? Voinko joutua syytteeseen jos teen jotain väärin? Voiko se ilmoitus olla jo myöhässä?

Pääsenkö proseminaarin läpi, kun en ole vieläkään alkanut lukea yhtäkään lähdekirjaa? (Syyllistän Tuotetta joka lukee yhtä aikaa lähdekirjoja sataan asiaan. Miksen minä voi olla yhtä kiinnostunut ja innostunut aloittamaan uusia kouluhommia?

Saanko tarpeeksi opintoviikkoja tältä lukukaudelta, ettei Kela ala perätä tukiaan takaisin? Lähes kaikki kurssit ovat päällekkäin keskiviikkoaamuna, tai sitten juuri niitä kursseja ei järjestetty jotka minä olisin tarvinnut.

Edelliseen liittyen: Pääsenkö kaikille niille enkun kursseille (2 kpl) joille pitäisi mennä, kun pitää mennä bussilla kouluun huomenna ilmoittautumisaamuna, ja eka bussi lähtee vasta 6.05? (Asiaa tuntemattomille: Kyllä, meillä on tällainen järjestelmä kieliaineissa, että ekana tullut pääsee ekana kurssille. Ja kaikkihan eivät mahdu ryhmiin. Siispä ihmiset aloittavat tulonsa viiden aikaan, jolloin on vielä hälyt päällä --> joku lainaa joltain avaimen --> vartija tulee häätämään takaisin ulos --> kaikki palaavat hetken päästä takaisin --> vartija tulee taas etc...)

Vieläköhän jotain? Ehkä tässä taas oli hetkeksi aikaa...