Pelottavan tasaista

Nyt on elämä urillaan jälleen. Ihmisten kanssa keskustelu auttaa, vaikka kyseiset ihmiset (tai ihminen) ei olisikaan mitenkään osallinen tilanteeseen. Kun olin itse päässäni selvittänyt ajatukseni ja päässyt siihen tilaan etten enää halunnutkaan syyttää itseäni huonoksi ihmiseksi, päädyin puimaan asiaa uuden naispuolisen ystäväni (voiko sitä vielä siksi kutsua?) kanssa. Ja kappas kummaa, se auttoi! Sen jälkeen saatoin jopa Kultsille mennä sanomaan, että voisin hänelle nyt kertoa asioista, jos hän haluaisi kuulla. Ei kuitenkaan vaatinut kuulla, vaan sanoi ymmärtävänsä. Mutta mieli parani kertaheitolla :). Olisi kyllä tosi hienoa, jos tästä uudesta naispuolisesti tuttavastani, kutsutaan häntä vaikka K:ksi kun nyt etukirjaimilla kerta ennenkin on pelattu, voisi tosiaan tulla ystäväkseni. Ei ystäviä ole koskaan elämässä liikaa. Nyt taas pelkään kuitenkin että tuputan itseäni kun olen niin innoissani uudesta tuttavuudesta, ja sitten kun pelkään tuputtamista, en teekään tarpeeksi aloitteita, ja ystävyys ei ehkä koskaan syvene. No, saas nähdä kuinka äijän käy, niinkuin sanotaan.

Tromssan leffafestarit kutsuu huomenna jälleen, yay. Tuntuu, että sinne vaan menee vuosi vuodelta enemmän rahaa, nytkin 200 egeä pitää ilmeisesti varata, ja bussi 50 euroahan on jo maksettu. Miksei voi ikinä muistaa, että se maksoi noin paljon viimeksikin?

Asia, josta olen märehtinyt tässä hetkittäin, on uhkaava painon nousu. I know it sounds silly and immature, mutta silti ahdistaa kasvava maha. Ja tietenkin koko ajan tulee vielä telkkarista kaikenlaisia viekoitusmainoksia, kun juuri taas palasin rytmiin, että viikolla ei syödä herkkuja... No kumminkin, olen alkanu taas käymään aerobicissa enemmän, ja tänään on ekaa kertaa pitkään aikaan oiken vatsalihakset kipeät kun eilen kävin sairaan tehokkaassa Bosussa (siis vatsalihasosuudeltaan tehokkaassa) sekä vielä vatsoihin keskittyvässä kuntosali-Pilateksessa sen perään...olinpas ahkera :). Tänään en sitten jaksanutkaan mennä mihinkään, kun satoi vettä ja oli ihan pirun liukasta...No, samanlaista on varmaan huomennakin, mutta silti olen päättänyt huomenna mennä Comboon taas pitkästä aikaa, se on sentään aina yhtä huippua ja mukavaa. Vaikka sitten vedellä höystetyllä jäällä luistellen, mutta menen. Pitää yrittää väsyttää itseään että pystyis sitten nukkumaan yön bussissa...se on aina yhtä hankalaa :(.

Mutta nyt, pois. Palaamme reissun jälkeen astialle, jos jotain kerrottavaa ilmenee.