Selviytyjät, part X

No niin. Nyt on sen yhden kanssa välienselvittely suoritettu. Monimutkaisemmista asioistahan siinä oli kyse kuin ajattelin, tietenkin. Mutta it's done, that's the main thing. Nyt on sitten itsetutkiskelun aika, sain kuulla aika painavaa tekstiä siitä, millainen hänen mielestään olen. Ja vaikka tekikin mieli väittää vastaan, niin oikeassahan tuo kai oli, en vaan ollut ymmärtänyt että olen sellainen. Masensi. Ja masentaa osin vieläkin, mutta I will survive. Nyt vaan pitää taas miettiä miten tätä elämäänsä oikeen elää...uudelleen.

No, oltiin kuitenkin hohtokeilaamassa ja sitten meillä pelaamassa Craniumia ja sitten baarissa sen yhden, tyttölapsen ja Vp:n kanssa. Oli oikein mukavaa, joskin välillä aina tuli taas nuo ajatukset mieleen ja sitten masensi. Vp-raukan on vaikeaa ymmärtää, kun sanoin, etten halua puhua sille siitä. En vain oikeasti halua kellekään tuosta kertoa, en halua mitään vakuutteluja että en minä oikeasti tuollainen ole, kun kumminkin tietää, että niitten mielestä saatan kuitenkin olla. En usko, että Vp:n mielestä tosin, mutta en silti halua kenellekään enää siitä puhua. Se on nyt historiaa, olen ottanut opikseni (toivottavasti) ja elämä jatkuu. Ja tiistaina sushille :) (ehkä)